Världens bästa bröd

Vieläpä täytyy palata Kuopion torille ja todeta että kalakukkojen lisäksi torilta saa herkullisia munkkipossuja ja lihapiirakoita sekä karjalan- että perunapiirakoita. Olisi kulttuurista omimista väittää, että tarjolla on kuopiolaisia lörtsyjä ja atomivetyjä, koska lörtsyt polveutuvat Savonlinnasta ja atomivetyä tavataan alkuperäisenä Lappeenrannasta. Puruveen muikku on Savonlinnan (ja kakkien lähialueiden) herkku, kyllä jämpti on niin.

Kuopion torilla voisi olla myynnissä ponkkimussuja tai pihaliirakoita ja pekkaramarunoita erotuksena niihin Linnanmäen makkaraperunoihin esimerkiksi. Joulun jälkeen tammimarkkinoilta tuliaisiksi kotiin kannettiin muhkea puolimetrinen riipurin vinkeli...

Vaan nytpä käydään kilpajuoksua aikaa vastaan, eikä aikaa tällaisiin lapsellisiin nonsense-hölynpöly-liirumlaarumeihin ole ollenkaan. Kaikkien-tärkeiden-asioiden-ja-tunnuslukujen -kirjassani on vielä pitkä lista  kreikkalaisroomalaisia ruokalajeja, jotka minun on pitänyt esitellä tässä blogissani.  Yhdeksän ruokalajia on yliviivattu ja yhdeksän vielä taustatarinoineen esittelemättä! Pian, siis todella pian, huomenna, alkaa päivätyö ja tunnetusti niiden hommien jälkeen ei jaksa nostaa sormeaankaan. Naputtelu ei siis tule kysymykseenkään. Ei auta vaikka koneessa olisi sanelin, joka muuttaa puheen kirjoitukseksi, koska päivätyön jälkeen ei myöskään jaksa enää puhua pukahtaa. Jääköön tässä nyt mainitsematta, mikä on tämä työ, joka imaisee kaiken älyllisen toiminnan tekijästään työtuntien aikana (onneksi aivot taas latautuvat yöllä syvän, oliko se nyt RAM, ROM, RÖM vai REM-unen ansiosta)- w-kirjaimella alkava media on tulevien kymmenen kuukauden ajan ainoa sosiaalinen media ja kommunikointiväline ulkomaailman kanssa.

Mutta käsillä olevan sivun aihehan oli muailman paras leipä ja meinasin tässä ajautua aiheesta aivan pivusoluille, sivupoluille. Taisinkin esitellä jo meidän kotona leivottavista leivistä sen toiseksi parhaan. Oman väen sekä kavereiden ja kyläilijöiden mielestä kaikkein paras on kustavilainen saaristolaisleipä. Kustavissa taitaa ruotsinkielisen väestön osuus olla tätä nykyä yhden prosenttiyksikön luokkaa, mutta ehkä tämän reseptin syntyaikoina on uunissa paistunut skärgårdsbröd.

Tähän ohjeeseen vielä lisäisin, että leipiä kannattaa paistaa ilman vuokia, pelkkä leivinpaperi ympärillään, vielä puolisen tuntia - lämmön voi jo tuolloin uunista katkaista. Meillä käy usein niin, että yksi leipä syödään siltä istumalta kun se on vähän jäähtynyt, toinen leipä menee pakkaseen pahan päivän varalle ja komas leipä lahjoitetaan hyvään kotiin viemisiksi tai muuten vaan.