21.7.2019 Ihminen kuussa ja punaviinimarjapiirakka
Vihdoin on sen suuren päivän, kun ihminen astui kuun kamaralle, 50-vuotismuistelon hetki. Valokuvat tuosta suuresta hetkestä ovat hieman suhruisia, luki päivän Hesarissa:
Ihminen kuun pinnalla
Tätini on kertonut sellaista tarinaa, että kun kuulaskeutumista oli seurattu varmaankin radiosta, koska tapatuma-aikana oli perheemme suvun kesken ollut kesämökillä Lehtosaaressa, niin samaan aikaan kun Neil Armstrong otti kuuluisat ensimmäiset askeleensa kuussa, olin yksivuotias minä ottanut ensiaskeleeni maan kamaralla. Suuri askel ihmiselle, pieni askel ihmiskunnalle siis(eikä sitä todista minkäänlaiset valokuvat). En tosin usko, että tapahtumat ovat olleet samanaikaisia, mutta hyvinkin siinä samoilla tietämillä. On minulle myös kerrottu, että tuolla hietaisella Lehtosaaren laguunirannalla olen oppinut uimaan jo ennen kuin opin kävelemään.
Lehtosaari sijaitsee Kuopin kaupungin vesillä Rönön saaren naapurissa noin puolen meripeninkulman päässä Kuopinlahden rannasta. Siis kilometrin verran tuli moottorivenematkaa mökille prutkuteltaessa. Lehtosaaressa vietin heti syntymäni jälkeen viisi aurinkoista ja järvellistä kesää. Tuolla saaressa oli järjestetty myös kastetilaisuuteni. Sitä tilaisuutta muisteli kastepappini oman konfirmaationi kynnyksellä muiden rippikoululaisten kuullen ja kylläpä minua silloin nolotti....
Lehtosaaren jälkeen seuraavien viidentoista kesän tukikohtana oli Soisalon saaressa Leppävirralla sijaitseva Saamaiskylän Revonlahti ja siitä taas viisi kesää eteenpäin kului hikihatussa töitä tehden smurffiasussa Fritidsresorin väreissä Kreetan saarella. Oppaana ja nalletätinä tein töitä esikuvanani tietysti Uuno Turhapuro Nassesetänä Epsanjassa. Kunnes Kypros saarelaisineen lipui kuvioihin.
Kun kävelimme heinäkuun alussa tyttären kanssa Kuopion torilla ristiin rastiin, niin en ymmärrä, miten meiltä saattoi jäädä näkemättä torin uusin vetonaula. Ei tuntunut missään vaiheessa semmoista väreilyä tai kosmista vetovoimaa....
Muailman napa
Nyt täytyy kyllä puuttua hieman entisen kotikaupungin päivänpolitiikkaan ja kysyä, että haloo, oletteko nyt rakkahat kuopiolaiset miettineet tätä asiaa loppuun asti. Että paikalle pyllähtää ulkomaalaisia ja ulkopaikkakuntalaisia kännykkäkameroineen on vielä ihan ok. Vaan oletteko tehneet pysäköimissuunnitelman sille varalle, että ulkoavaruuden alienit tulevat pällistelemään universumin keskusta? Vasta on henkilöautojen parkkerauksen infra saatu ohjattua maan alle, mitenkähän avaruusalusten parkkeeraus sujuu torin muhkuraisille kiville, mukulakiville?
Tässä on muuten tämänpäivän kahvitarjottavan ohje, kunhan marjat on ensin riivitty pensaasta:
Kaupanpäällisenä pari muutakin herkullisiksi todettua ohjetta samoista kirjoista, jotka välillä katoilevat kuukaudeksi tai vuodeksi ja sitten taas yllättäen löytyvä milloin mistäkin (epäilen alienien liittyvän jotenkin tähänkin asiaan)
Ihminen kuun pinnalla
Tätini on kertonut sellaista tarinaa, että kun kuulaskeutumista oli seurattu varmaankin radiosta, koska tapatuma-aikana oli perheemme suvun kesken ollut kesämökillä Lehtosaaressa, niin samaan aikaan kun Neil Armstrong otti kuuluisat ensimmäiset askeleensa kuussa, olin yksivuotias minä ottanut ensiaskeleeni maan kamaralla. Suuri askel ihmiselle, pieni askel ihmiskunnalle siis(eikä sitä todista minkäänlaiset valokuvat). En tosin usko, että tapahtumat ovat olleet samanaikaisia, mutta hyvinkin siinä samoilla tietämillä. On minulle myös kerrottu, että tuolla hietaisella Lehtosaaren laguunirannalla olen oppinut uimaan jo ennen kuin opin kävelemään.
Lehtosaari sijaitsee Kuopin kaupungin vesillä Rönön saaren naapurissa noin puolen meripeninkulman päässä Kuopinlahden rannasta. Siis kilometrin verran tuli moottorivenematkaa mökille prutkuteltaessa. Lehtosaaressa vietin heti syntymäni jälkeen viisi aurinkoista ja järvellistä kesää. Tuolla saaressa oli järjestetty myös kastetilaisuuteni. Sitä tilaisuutta muisteli kastepappini oman konfirmaationi kynnyksellä muiden rippikoululaisten kuullen ja kylläpä minua silloin nolotti....
Lehtosaaren jälkeen seuraavien viidentoista kesän tukikohtana oli Soisalon saaressa Leppävirralla sijaitseva Saamaiskylän Revonlahti ja siitä taas viisi kesää eteenpäin kului hikihatussa töitä tehden smurffiasussa Fritidsresorin väreissä Kreetan saarella. Oppaana ja nalletätinä tein töitä esikuvanani tietysti Uuno Turhapuro Nassesetänä Epsanjassa. Kunnes Kypros saarelaisineen lipui kuvioihin.
Kun kävelimme heinäkuun alussa tyttären kanssa Kuopion torilla ristiin rastiin, niin en ymmärrä, miten meiltä saattoi jäädä näkemättä torin uusin vetonaula. Ei tuntunut missään vaiheessa semmoista väreilyä tai kosmista vetovoimaa....
Muailman napa
Nyt täytyy kyllä puuttua hieman entisen kotikaupungin päivänpolitiikkaan ja kysyä, että haloo, oletteko nyt rakkahat kuopiolaiset miettineet tätä asiaa loppuun asti. Että paikalle pyllähtää ulkomaalaisia ja ulkopaikkakuntalaisia kännykkäkameroineen on vielä ihan ok. Vaan oletteko tehneet pysäköimissuunnitelman sille varalle, että ulkoavaruuden alienit tulevat pällistelemään universumin keskusta? Vasta on henkilöautojen parkkerauksen infra saatu ohjattua maan alle, mitenkähän avaruusalusten parkkeeraus sujuu torin muhkuraisille kiville, mukulakiville?
Tässä on muuten tämänpäivän kahvitarjottavan ohje, kunhan marjat on ensin riivitty pensaasta:
Kaupanpäällisenä pari muutakin herkullisiksi todettua ohjetta samoista kirjoista, jotka välillä katoilevat kuukaudeksi tai vuodeksi ja sitten taas yllättäen löytyvä milloin mistäkin (epäilen alienien liittyvän jotenkin tähänkin asiaan)
Kommentit
Lähetä kommentti