Joulun parhaat herkut - kokin mielestä, jouluhössötyksen jo laannuttua 27.12.19
Ihme ja kumma, tänä vuonna keittiössä tuntui jouluruokien kokkailu sujuvan kuin siivillä ja aikaa tuhraantui vain kohtuullisesti jouluruokien valmistamiseen. Olisiko vuosien kokemuksella jotain tekemistä asian kanssa??? Vai vaikuttiko asiaan se tosiseikka, että peruna- ja lanttulaatikko ei ollutkaan tänä vuonna muorin, vaan Äitien taidolla valmistamaa? Ainakaan tähän asti ei ole ollut tapana tehdä yksityiskohtaisia aikatauluja tai listoja ruokatoimittaja Mysi Lahtisen malliin - tosin jokunen kommuutin pohjalta löytyvä edellisvuotinen jouluisa ostoslista helpottaa uusien ostosten tekemistä. Melkeinpä samoilla herkuilla meillä mennään vuodesta toiseen!
Uusi sykähdyttävä kokeilu oli sienisalaatti suppilovahveroista: kokeilu kannatti ja ilahdutti iloisesti.
Syksyn suolasienisaalis jäi olemattomaksi; minne lie kaikki rouskut piiloutuivat polkujeni varrelta?
Vaan rohkea googlailu ja kokeilu kannatti, melkein suoraan tällä ohjeella sai maittavan salaattielämyksen, melkein kaupan herkkusienisalaatilta maistui:
Sienisalaatti suppilovahveroista
Omat suppikseni olivat tosin pakastimeen putsattuina, mutta kokonaisina, kiireessä lätättyjä. Kuitenkin sama noin viiden minuutin paistinpannulla pyöräyttäminen ja jäähdyttely kuin ohjeessa tepsi näihin pakastesieniinkin.
Vai olivatkohan ne käytetyt sienet syksyn viimeisen sieniretken jäisinä mättäiltä napsitut suppikset? Retki taisi osua jonnekin 4.11. tietämille, kun talvi näytti jo tekevän tuloaan - kunnes sää taas muuttuikin alkusyksyn malliseksi. Suoraan koulusta polkaisin Härkäkujan metsään ja suppilovahveroita, jäisiä siis, alkoi löytyä joka askeleella kasapäin. Niinhän siinä sitten kävi, että pää suppiksista pyörällä ja katse sammalmättäisiin kiinnittyneenä eksyin ihan tuttuun metsään ( vuoden 1994 joulukuusta alkaen Roosa-koiran kanssa täällä lenkkeiltiin), jossa metsätöiden jäljiltä olikin ihan eri näköistä kuin vuosikymmen sitten (silloin viimeksi töiden puolesta kuljetin lapsia soiden äärelle tupasvillaa, karpaloita ja suopursuja ihastelemaan). Tilanne olisi ollut ihan ok ja cool, jos ei 1) kännykästä olisi juuri sitä tarvittaessa simahtanut virta 2) hämärä olisi alkanut laskeutua metsän siimeksessä könytessä 3) kylmyys olisi hiipinyt ohuiden vaatteiden hiestyneihin sisuksiin.
Onneksi lopulta tuli metsäpolulla enkelin lailla ukki lastenlastensa kanssa vastaan ja sain varmistettua sijaintini ja pääsin asutuksen keskelle pujahtamaan tutun kadun varteen - pyörä tosin jäi metsään kilometrien päähän sinne, mistä olin retkilleni pujahtanut metsän siimekseen alkujaan.
Samaan metsään täytyy ensi kesänä ja syksynä taas eksyä valoisien ja pitkien kesäpäivien aikana, koska mustikkamättäitä näkyi vanhan suon reunamilla rönsyilevän sienien lisäksi - vanamonvarsiakin sammaleilla kiipeili!
Muihin jouluruokiin ei liitykään tarinoita enempää kuin sen verran, että koti-Kuopiossa niitä pikkuisessa kyökissä Kuopionlahdenkadun varrella kährättiin ja nautiskeltiin, melkeinpä samoja satseja kuin meillä nykyjouluina. Rosolli, silli ja laatikot sekä yön yli uunissa muhiva kinkku olivat ehdottomia joulumielen tuojia. Kuusi haettiin ja kannettiiin kotiin Puijonkatua liukastellen aatonaattoaamuna torilta perunoiden ja porkkanoiden lisäksi.
Kuopiolaiseen jouluun kuului myös ehdottomasti lipeäkala ja lipeäkalan lopuista uudeksivuodeksi tehty lipeäkalalaatikko Martti-ukin makuun. Veljeni Martti kertoili tämän vuoden Tapaninpäivänä, että hänen lapsuudessaan kinkunpaistoperinteisiin kuului talkkunajauhojen kiepauttaminen kinkkurasvan suurukkeeksi. Tapaninajelu meidän perheessä perinteisesti suuntautuu nuorta ja vähän varttuneempaakin sukua lounaan merkeissä tervehtimään Järvenpäähän, jossa näemmä muistellaan menneitäkin jouluperinteitä.
Kyproslais-savolaiseen joulupöytäämme vuosittain eksyy kotitekoinen porkkanalaatikko, jonka ohje lymyää kuvan alalaidassa:
Kustavilaisleivän ohje taitaakin löytyä jo tämän blögin (vai glögin) monelta eri sivulta ja rosollia teen aina tällä Maku-lehden ohjeella:
Rosolli
Paitsi, että punajuuret ovatkin olleet etikkapunajuuria ja niitä olen silpunnut sekaan 1-2 kpl. Rosolli maistuu myös ilman kastiketta musta- tai valkopippurilla ja suolaripauksella maustettuna.
Kolmantena salaattina on joulupöydässämme ollut kyproslainen kyläsalaatti ja vielä tsatsikikin on pyöräytetty kinkun kaveriksi niille, joille sinappi ja sienisalaatti ei oikein maistu. Kyproksellahan joulu on oikeastaan aivan kuin meidän juhannusjuhlamme: jouluaattona ja joulupäivänäkin vielä on ihan paras shoppailusesonki ja joulupäivän 25.12. iltana mennään ulos syömään ja tanssimaan. Tapanina perhekunnat etsiytyvät luonnon helmaan tai maaseudulle auringonpaisteeseen suomalaiseen kesäsäähän grillivartaita pyörittelemään. Kun meillä päin viedään kynttilöitä haudoille pyhäinpäivänä, itsenäisyyspäivänä ja jouluna, niin kreikkalaisilla hautausmailla öljytuikut palavat vuoden ympäri vainajien muistoksi.
Larnakassa jouluna vuonna 2000 jouluaattona söimme kotiuunissa paistettua yrtein maustettua kanaa ja perunoita, joulupäivänä menimme ulos syömään ja pyärähtelemään tanssiravintolaan - ja ihmettelin vähän, miten hyvän ystäväni ja tulevan lapsemme kummitätin anopin vaateputiikista ostetun joulunpunaisen mekon vetoketju meinasi mahan kohdalta kummasti kinnata. Tapaninpäivänä pääsimme Despinan ja Panajotiksen seuraksi Lefkaran kylille grillin ääreen. Sielläpä sitten suomi-tyttö järjestikin kohtauksen, kun mökin eteiseen oli hetekalle köllähtänyt laihan luikero ja sairaanoloinen ajokoira. Siitä olisi mökin omistajien mielestä pitänyt päästä äkkiä luudalla huiskien ja kiväärillä uhaten eroon, kun taas minun mielestäni, kyynelet silmissä, sille piti antaa vettä ja ruokaa, kuskata eläinlääkärille tai vähintään etsiä omistajaa kylältä.... Olisinhan tietysti muutenkin puolustanut koiran oikeuksia, mutta tällä kertaa asia vei mukanaan koko tunteiden kirjolla. Lopulta koiran omistaja naapurikylästä ylä-Lefkarasta löytyi ja hän haki kaverinsa kotiin. Lähipäivinä selvisi myös syy kinnaavaan vetoketjuun ja tunteikkaaseen kohtaukseen Lefkarassa - masussa oli alkanut kasvaa (made in Cypros) oma rakas tyttelimme Mökä-Ella. Ehkä lefkaralainen ajokoirakin oli hetkellisesti voimaton vain siitä syystä, että se pari kuukautta tapaamisestamme synnytti liudan viuhuvahäntäisiä kyproksenajokoiran pentusia...
Notkuvan joulupöydän jälkiruokana maistuvat joulutortut, mutta luumumarmeladi sopii myös luumurahkaan, johon arviolta tulisi:
1 dl kermaa, kuohkeaksi vatkattuna
2 dl maitorahkaa
1 rkl sokeria
1 dl luumurahkaa
Ainekset vatkataan sähkövatkaimella sekaisin, alottaen ehkä kuitenkin kermavaahdosta, johon muut aineet vatkataan sekaan. Määriä ja suhteita voi oman maun ja terveellisyysvaatimusten mukaan muutella annetuista.
Kreikkalaisia ja kyproslaisia jouluherkkuja ovat kurambiedes-leivokset, jotka tehdään mantelijauhoista ja päällystetään tomusokerilla ja vasilopita-kakku, jolla juhlistetaan uutta vuotta. Leivonnaisen sisältä löytyy onnea tuova kolikko, joten omaa palasta täytyy haukata varovaisesti ettei onni livahda vatsalaukkuun tai katkaise pahimmillaan hammasta.
Kotioloissa jouluisia kreikkalaismakuja voi loihtia mannasuurimokakulla, halvas, jota ainakin oman muistini mukaan kaikissa Kreetan kotoisissa kylätavernoissa tarjottiin jälkiruokana uzon tai tsikudia-hörpsyn seuralaisena, kesät talvet.
Uusi sykähdyttävä kokeilu oli sienisalaatti suppilovahveroista: kokeilu kannatti ja ilahdutti iloisesti.
Syksyn suolasienisaalis jäi olemattomaksi; minne lie kaikki rouskut piiloutuivat polkujeni varrelta?
Vaan rohkea googlailu ja kokeilu kannatti, melkein suoraan tällä ohjeella sai maittavan salaattielämyksen, melkein kaupan herkkusienisalaatilta maistui:
Sienisalaatti suppilovahveroista
Omat suppikseni olivat tosin pakastimeen putsattuina, mutta kokonaisina, kiireessä lätättyjä. Kuitenkin sama noin viiden minuutin paistinpannulla pyöräyttäminen ja jäähdyttely kuin ohjeessa tepsi näihin pakastesieniinkin.
Vai olivatkohan ne käytetyt sienet syksyn viimeisen sieniretken jäisinä mättäiltä napsitut suppikset? Retki taisi osua jonnekin 4.11. tietämille, kun talvi näytti jo tekevän tuloaan - kunnes sää taas muuttuikin alkusyksyn malliseksi. Suoraan koulusta polkaisin Härkäkujan metsään ja suppilovahveroita, jäisiä siis, alkoi löytyä joka askeleella kasapäin. Niinhän siinä sitten kävi, että pää suppiksista pyörällä ja katse sammalmättäisiin kiinnittyneenä eksyin ihan tuttuun metsään ( vuoden 1994 joulukuusta alkaen Roosa-koiran kanssa täällä lenkkeiltiin), jossa metsätöiden jäljiltä olikin ihan eri näköistä kuin vuosikymmen sitten (silloin viimeksi töiden puolesta kuljetin lapsia soiden äärelle tupasvillaa, karpaloita ja suopursuja ihastelemaan). Tilanne olisi ollut ihan ok ja cool, jos ei 1) kännykästä olisi juuri sitä tarvittaessa simahtanut virta 2) hämärä olisi alkanut laskeutua metsän siimeksessä könytessä 3) kylmyys olisi hiipinyt ohuiden vaatteiden hiestyneihin sisuksiin.
Onneksi lopulta tuli metsäpolulla enkelin lailla ukki lastenlastensa kanssa vastaan ja sain varmistettua sijaintini ja pääsin asutuksen keskelle pujahtamaan tutun kadun varteen - pyörä tosin jäi metsään kilometrien päähän sinne, mistä olin retkilleni pujahtanut metsän siimekseen alkujaan.
Samaan metsään täytyy ensi kesänä ja syksynä taas eksyä valoisien ja pitkien kesäpäivien aikana, koska mustikkamättäitä näkyi vanhan suon reunamilla rönsyilevän sienien lisäksi - vanamonvarsiakin sammaleilla kiipeili!
Muihin jouluruokiin ei liitykään tarinoita enempää kuin sen verran, että koti-Kuopiossa niitä pikkuisessa kyökissä Kuopionlahdenkadun varrella kährättiin ja nautiskeltiin, melkeinpä samoja satseja kuin meillä nykyjouluina. Rosolli, silli ja laatikot sekä yön yli uunissa muhiva kinkku olivat ehdottomia joulumielen tuojia. Kuusi haettiin ja kannettiiin kotiin Puijonkatua liukastellen aatonaattoaamuna torilta perunoiden ja porkkanoiden lisäksi.
Kuopiolaiseen jouluun kuului myös ehdottomasti lipeäkala ja lipeäkalan lopuista uudeksivuodeksi tehty lipeäkalalaatikko Martti-ukin makuun. Veljeni Martti kertoili tämän vuoden Tapaninpäivänä, että hänen lapsuudessaan kinkunpaistoperinteisiin kuului talkkunajauhojen kiepauttaminen kinkkurasvan suurukkeeksi. Tapaninajelu meidän perheessä perinteisesti suuntautuu nuorta ja vähän varttuneempaakin sukua lounaan merkeissä tervehtimään Järvenpäähän, jossa näemmä muistellaan menneitäkin jouluperinteitä.
Kyproslais-savolaiseen joulupöytäämme vuosittain eksyy kotitekoinen porkkanalaatikko, jonka ohje lymyää kuvan alalaidassa:
Kustavilaisleivän ohje taitaakin löytyä jo tämän blögin (vai glögin) monelta eri sivulta ja rosollia teen aina tällä Maku-lehden ohjeella:
Rosolli
Paitsi, että punajuuret ovatkin olleet etikkapunajuuria ja niitä olen silpunnut sekaan 1-2 kpl. Rosolli maistuu myös ilman kastiketta musta- tai valkopippurilla ja suolaripauksella maustettuna.
Kolmantena salaattina on joulupöydässämme ollut kyproslainen kyläsalaatti ja vielä tsatsikikin on pyöräytetty kinkun kaveriksi niille, joille sinappi ja sienisalaatti ei oikein maistu. Kyproksellahan joulu on oikeastaan aivan kuin meidän juhannusjuhlamme: jouluaattona ja joulupäivänäkin vielä on ihan paras shoppailusesonki ja joulupäivän 25.12. iltana mennään ulos syömään ja tanssimaan. Tapanina perhekunnat etsiytyvät luonnon helmaan tai maaseudulle auringonpaisteeseen suomalaiseen kesäsäähän grillivartaita pyörittelemään. Kun meillä päin viedään kynttilöitä haudoille pyhäinpäivänä, itsenäisyyspäivänä ja jouluna, niin kreikkalaisilla hautausmailla öljytuikut palavat vuoden ympäri vainajien muistoksi.
Larnakassa jouluna vuonna 2000 jouluaattona söimme kotiuunissa paistettua yrtein maustettua kanaa ja perunoita, joulupäivänä menimme ulos syömään ja pyärähtelemään tanssiravintolaan - ja ihmettelin vähän, miten hyvän ystäväni ja tulevan lapsemme kummitätin anopin vaateputiikista ostetun joulunpunaisen mekon vetoketju meinasi mahan kohdalta kummasti kinnata. Tapaninpäivänä pääsimme Despinan ja Panajotiksen seuraksi Lefkaran kylille grillin ääreen. Sielläpä sitten suomi-tyttö järjestikin kohtauksen, kun mökin eteiseen oli hetekalle köllähtänyt laihan luikero ja sairaanoloinen ajokoira. Siitä olisi mökin omistajien mielestä pitänyt päästä äkkiä luudalla huiskien ja kiväärillä uhaten eroon, kun taas minun mielestäni, kyynelet silmissä, sille piti antaa vettä ja ruokaa, kuskata eläinlääkärille tai vähintään etsiä omistajaa kylältä.... Olisinhan tietysti muutenkin puolustanut koiran oikeuksia, mutta tällä kertaa asia vei mukanaan koko tunteiden kirjolla. Lopulta koiran omistaja naapurikylästä ylä-Lefkarasta löytyi ja hän haki kaverinsa kotiin. Lähipäivinä selvisi myös syy kinnaavaan vetoketjuun ja tunteikkaaseen kohtaukseen Lefkarassa - masussa oli alkanut kasvaa (made in Cypros) oma rakas tyttelimme Mökä-Ella. Ehkä lefkaralainen ajokoirakin oli hetkellisesti voimaton vain siitä syystä, että se pari kuukautta tapaamisestamme synnytti liudan viuhuvahäntäisiä kyproksenajokoiran pentusia...
Notkuvan joulupöydän jälkiruokana maistuvat joulutortut, mutta luumumarmeladi sopii myös luumurahkaan, johon arviolta tulisi:
1 dl kermaa, kuohkeaksi vatkattuna
2 dl maitorahkaa
1 rkl sokeria
1 dl luumurahkaa
Ainekset vatkataan sähkövatkaimella sekaisin, alottaen ehkä kuitenkin kermavaahdosta, johon muut aineet vatkataan sekaan. Määriä ja suhteita voi oman maun ja terveellisyysvaatimusten mukaan muutella annetuista.
Kreikkalaisia ja kyproslaisia jouluherkkuja ovat kurambiedes-leivokset, jotka tehdään mantelijauhoista ja päällystetään tomusokerilla ja vasilopita-kakku, jolla juhlistetaan uutta vuotta. Leivonnaisen sisältä löytyy onnea tuova kolikko, joten omaa palasta täytyy haukata varovaisesti ettei onni livahda vatsalaukkuun tai katkaise pahimmillaan hammasta.
Kotioloissa jouluisia kreikkalaismakuja voi loihtia mannasuurimokakulla, halvas, jota ainakin oman muistini mukaan kaikissa Kreetan kotoisissa kylätavernoissa tarjottiin jälkiruokana uzon tai tsikudia-hörpsyn seuralaisena, kesät talvet.
Kommentit
Lähetä kommentti