19.7.2019, Lahmacun eli armenialainen pizza

Näinköhän tästä ajatuksenvirran vuodatuksesta tulee pitempikinaikainen harrastus! Lapsuuden päiväkirjoja on hauska selata; tuo päiväkirja alkoi 1.7. ja päättyi 3.7. samana vuonna, jokin päiväkirja on aloitettu (ja lopetettu) vuoden ensimmäisenä päivänä, siihen on lueteltu liuta uudenvuoden lupauksia niin kuin esimerkiksi että tätä päiväkirjaa jatkan kyllä koko vuoden. Toivottavasti ne muut hyvät aikomukset on viety loppuun saakka .

Joku muukin harrastus on ollut lyhytikäinen - tai toisaalta katsottuna pitkäikäinen. Talvilomalla iski sukanneulontainnostus ja keväthankien keskellä tuli istuskeltua auringonpaisteessa kudin käsissä puikot kilisten aina kun tarkeni. Sukka tuli kuin tulikin valmiiksi vilukissalle kyproslaiselle. Toinen sukka odottaa uutta inspiraatiota eteisen laatikostossa. Toiset ihmiset ovat pöytälaatikkokirjailijoita, toiset piilottavat laatikoihin sukanvarsia. Onneksi sukkaparin tulevan omistajan jalka on jo saavuttanut kasvunsa rajat, ei sentään tarvitse aloittaa koko projektia alusta. Taitaa olla meikäläisellä aika monta ikuisuusprojektia meneillään.

Tämä blogikirjoittelu on jotenkin vapaampaa kuin päiväkirjan pitäminen. Oman tekstin rakenne alkaa pikku hiljaa selkeytyä: otan käsittelyyn jonkun ruokalajin ja siitä sitten ajatuksenvirta rönsyilee asiasta toiseen - ajatuskarttaa on tullut niin monta kertaa esiteltyä töikseen, että näyttää omatkin ajatukset jo seuraavan tuota mallia. Äitini oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan ahkera päiväkirjan pitäjä. Hänen päivikirjansa ovat nyt jo historiallisesti arvokkaita: niissä kuvataan muun muassa miten äiti sisarineen lähti junalla sotalapseksi Ruotsiin. Päiväkirjat ovat täynnä hauskoja ja taitavia piirroksia. Tyttärensä pysyttelee valokuvissa.

Onneksi näin kesällä saa olla vapaa isommista aikatauluista ja kiireistä eikä harrastamisenkaan tarvitse olla mahdottoman tavoitteellista. Voi haaveilla reissuista etelän aurinkoon ja kuunnella paremman puutteessa kesäistä musiikkia. Tässä laulussa kuuluu laivan lähtömerkin äänen lisäksi ihania plumpsauksia ja kun sen kuuntelee näkemättä musiikkivideota, ne tuntuvat entistäkin hassumman hauskoilta. Tosin puhutaanhan laulussa aalloista, kimmata, joten plumpsaukset kuuluvat asiaan. Kaikkinensa musiikki kuljettaa ajatukset meren äärelle ja kesäisiin fiiliksiin. Pysytään kuitenkin kaukana ristiaallokosta!


Plumps

Elefteria Arvanitaki on lempilaulajani, joka ei tunnu ikinä vanhenevan - tosin enpä ole vielä päässyt häntä koskaan livenä näkemään. Jorgos Dalaras ja Haris Alexiou ovat myös iki-ihania kreikkalaisuuden tulkitsijoita.

Tänään olin ajatellut kirjata ylös armenialaisen pizzan, lahmacun, ohjeen. Nykyään ohjeita on netissä suomeksi pilvin pimmein turkkilaisen pizzan nimissä. Larnakan kujilla lahmacun löytyy armenialaisen ruokapaikan menusta ja siellä olen siihen tutustunut.  Armenialaisia on Larnakassa suhteellisen paljon. Heillä on oma yhteisönsä, seurakuntansa ja kirkkoja. Ehkä muuallakin Kyproksella, sitä en tiedä. Olen useammastakin eri suusta kuullut että georgialaiset ja armeenit eivät tarvitse työ- tai oleskelulupia Kreikkaan tai Kyprokselle muuttaessaan. Johtuuko tämä esimerkiksi siitä, että Armenia on ensimmäinen kristitty kuningaskunta, jossa kristinusko on ollut valtionuskonto vuodesta 301 - jo ennen rooman valtakunnan kääntymystä. Vai ajatellaanko Kreikassa gruusialaisten ja armeenien olevan Aleksanteri Suuren jälkeläisiä, joilla on suoraan alenevassa polvessa vapaa taival Kreikkaan. Käsi pystyyn, kuka tietää?

Aika usein tätä juustotonta lätyskää on kotikeittiössäkin tehty,  uunissa tosin, ei vielä grillissä. Ja taas sitruunaa löristellään tämänkin herkun päälle!

Lahmacun

Armenialainen, turkkilainen, gruusialainen, libanonilainen tai kyproslainen keittiö taitavat olla hyvinkin lähellä toisiaan. Valloittajat ovat omaksuneet vaikutteita valloitetuilta ja antaneet omia mausteita valloitettuihin keittiöihin.
K-kaupan ohjeesta poiketen on meillä ollut tapana vaan sekoittaa tomaattimurskaa - ei liikaa ettei täytteestä tule juoksevaa, raakaa naudan jauhelihaa, valkosipulia, (sileälehtistä) persiljaa, suolaa ja mustapippuria. Pohjataikina kaulitaan ohuenohueksi ja täyte levitetään pohjalle. Uunissa n. 15 minuuttia 225 asteessa ja valmiin herkun päälle ennen haukkaisua sitruunamehua, joka tekee tästä vähän kuivakasta lätyskästä mehukkaan.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pääsiäislomanen 2021, edelleen koronan varjossa

Joulu ja uusivuosi koronavuonna 2020

Savolais-kyproslaisia ruokia ja tunnelmia Länsi-Uudeltamaalta