23.7.19 Pita suvlakia vai giros pita, siinäpä vasta pulma.
Kirjoitan näissä ajatuksenvirtapölinöissäni suvlakin ihan vain uulla, koska se kreikaksi suomalaisittain niin lausutaan. Kreikan kielessä ei ole omaa merkkiä u-äänteelle, vaan ou-kirjaimet yhdessä edustavat u-äännettä. Kreikkalainen u-kirjaimen näköinen kirjain ipsilon on lähinnä i-äänne ja vasta ipsilon ja omikron yhdessä saattavat aikaan äänteen u.
Kreikan aakkoset
Kreikkalaiset kirjaimet eivät myöskään ole kyrillisiä, vaikka ovatkin kyrillisten kirjaimien pohjana ja samankaltaisuutta löytyy. Slaavilaiset kielet, venäjän ohella, käyttävät kyrillisiä kirjaimia. Kreikan merkistö taas on vuosituhansia sitten kehittynyt esimerkiksi minolaisesta Lineeaari Alfa - ja mykeneläisestä Lineaari Vita - kirjainmerkeistä.
Mutta suvalaki ja pitaleipä ovat taas yhteistä kulttuuria monien naapurimaiden kesken. Lihan alkulähde toki vaihtelee maasta ja uskonnosta riippuen. Henkilökohtaisesti olen ensimmäisen kerran tutustunut jiros pitaan Pariisissa. Elettiin (muistaakseni) vuotta 1991 ja olin opiskelemassa ranskaa Bourgognen kesäyliopiston kurssilla Dijonissa. Olin lähtenyt soitellen matkaan ihan yksin; ensin siivoillut Servi Systemsin leivissä Kuopion kauppoja ja ravintoloita alkukesän ja kaitsenut lapsia Virranniemen kesäsiirtolassa. Kesätienesteillä sitten kuukaudeksi kieltä oppimaan. Onneksi lentokoneessa jo tutustuin suomalaiseen sellonsoiton opiskelijaan Marttaan, joka oli matkalla opintoihinsa Pariisissa. Hän ystävällisesti autteli minut sellonsa kanssa oikealle juna-asemalle Gare de Lyonille, en varmasti itsekseni olisi löytänytkään oikeaa TGV:tä suuntana Dijon ja Franche-Comté. Paluumatkalla, kun tuliaisiksi oli pakattu monta purkkia Dijonin sinappia totta kai, olikin matkaseurana ateenalainen johdon asisstentti (sihteeri) Dimitra, joka halusi viettää opintojemme loputtua pari päivää Pariisiin tutustuen. Onneksi sain taas ihanan ihmisen avuksi matkalle ja hänen kanssaan yhdessä haukkasimme Centre Pompidoun edustalla kreikkalaisesta autogrillistä herkullisia lihakääröjä giros pitoja. Tämän jälkeen matkaseuralaiseni neuvoi minut oikeaan metroon kohti Charles de Gaullen lentoasemaa ja jäi nauttimaan ehkä myös ranskalaisemmista makuelämyksistä Pariisin hämärtyvään iltaan. Dijoniin liittyy toinenkin hassun hauska ruokamuisto, mutta siitäpä tarkemmin ehkä vähän myöhemmin.
Kun seuraavana kesänä -92 olimme liittyneet Fritidresorin siniseen armeijakuntaan, niin pita jiroksia alkoikin kulua pita päivässä, kaksi parhaassa. Plataniaksen pikkukylässä oli useampiakin pitayrittäjiä, mutta ihan parhaita jiroksia tekivät kaksi veljestä Plataniaksen ukkokuppilan naapurissa. Pitaleipä litistettiin sopivan lättänäksi rautaisella silitysraudalla painellen, lihavartaasta silpaistiin tirisevät possunlihasuikaleet ja sitten me kremidia tai horis kremidia siis sipulilla tai ilman, liha, tomaatit, ranskikset ja jogurtti kääräistiin littanan pitan sisään tötteröksi. Vuosien saatossa oli hauska seurata miten veljekset ensin avioituivat ja sitten hoitelivat tavernaansa koko perheen voimin isovanhemmista jälkikasvuunsa saakka. Aina hymyillen leveästi vaikka lämpöasteita olisi ollut lähemmäs neljääkymmentä ulkona ja varmasti viitisenkymmentä keittiössään.
Iraklionissa muuten pita jirokset olivat ihan erilaisia. Siellä pitatötteröön lisättiin lihapullasia tai lihapalasia. Kyproksella pita suvlakit ovat avattavia pitaleipäsiä, jonka sisälle sujautetaan suvlakivartaan lihapaloja tomaatin, kurkun ja sipulin kaveriksi. Lehtipersilja ja sitruuna kuuluvat tietysti kulttuuriin ja tähänkin ruoka-annokseen. Lisää makunystyröitä hivelevää makua saa lisäämällä tähän kaikkeen tahi-kastikkeen, joka kylläkin sitten nostaa uskomattoman edullisen ravintola-annoksen hintaa tuntuvasti. Larnakassa meidän perhe suuntaa pita-suvlakille keskiaikaisen linnakkeen naapurissa sijaitsevan moskeijan juurelle Finikoudes- rantabulevardilla tai GSZ-stadionin vierustalle kaupungin puiston läheisyydessä.
Pitakulttuuri nostaa veden kielelle olipa kyse turkkilaisesta tai kreikkalaisesta versiosta.
Kebab
Täällä kotikeittiössä ja pihagrillissä suvlakilihat leikataan possun ulkofiileestä tai kasslerista noin 4x3x3 senttimetrin paloiksi ja maustetaan oreganolla ennen vartaisiin seivästämistä.. Kypsien kökkäreiden päälle pirskotetaan sitruunamehua. Ihanalta entiseltä naapurilta/maailman parhaalta kaupantädiltä sain vinkin lihojen marinointiin ja ainekset oovat perikreikkalaisia kyllä:
Tätä marinaadia tullaan testaamaan ehdottomasti. Pitaleipiä on leivottu ihan itsekin tämmöisellä ohjeella.
Kreikan aakkoset
Kreikkalaiset kirjaimet eivät myöskään ole kyrillisiä, vaikka ovatkin kyrillisten kirjaimien pohjana ja samankaltaisuutta löytyy. Slaavilaiset kielet, venäjän ohella, käyttävät kyrillisiä kirjaimia. Kreikan merkistö taas on vuosituhansia sitten kehittynyt esimerkiksi minolaisesta Lineeaari Alfa - ja mykeneläisestä Lineaari Vita - kirjainmerkeistä.
Mutta suvalaki ja pitaleipä ovat taas yhteistä kulttuuria monien naapurimaiden kesken. Lihan alkulähde toki vaihtelee maasta ja uskonnosta riippuen. Henkilökohtaisesti olen ensimmäisen kerran tutustunut jiros pitaan Pariisissa. Elettiin (muistaakseni) vuotta 1991 ja olin opiskelemassa ranskaa Bourgognen kesäyliopiston kurssilla Dijonissa. Olin lähtenyt soitellen matkaan ihan yksin; ensin siivoillut Servi Systemsin leivissä Kuopion kauppoja ja ravintoloita alkukesän ja kaitsenut lapsia Virranniemen kesäsiirtolassa. Kesätienesteillä sitten kuukaudeksi kieltä oppimaan. Onneksi lentokoneessa jo tutustuin suomalaiseen sellonsoiton opiskelijaan Marttaan, joka oli matkalla opintoihinsa Pariisissa. Hän ystävällisesti autteli minut sellonsa kanssa oikealle juna-asemalle Gare de Lyonille, en varmasti itsekseni olisi löytänytkään oikeaa TGV:tä suuntana Dijon ja Franche-Comté. Paluumatkalla, kun tuliaisiksi oli pakattu monta purkkia Dijonin sinappia totta kai, olikin matkaseurana ateenalainen johdon asisstentti (sihteeri) Dimitra, joka halusi viettää opintojemme loputtua pari päivää Pariisiin tutustuen. Onneksi sain taas ihanan ihmisen avuksi matkalle ja hänen kanssaan yhdessä haukkasimme Centre Pompidoun edustalla kreikkalaisesta autogrillistä herkullisia lihakääröjä giros pitoja. Tämän jälkeen matkaseuralaiseni neuvoi minut oikeaan metroon kohti Charles de Gaullen lentoasemaa ja jäi nauttimaan ehkä myös ranskalaisemmista makuelämyksistä Pariisin hämärtyvään iltaan. Dijoniin liittyy toinenkin hassun hauska ruokamuisto, mutta siitäpä tarkemmin ehkä vähän myöhemmin.
Kun seuraavana kesänä -92 olimme liittyneet Fritidresorin siniseen armeijakuntaan, niin pita jiroksia alkoikin kulua pita päivässä, kaksi parhaassa. Plataniaksen pikkukylässä oli useampiakin pitayrittäjiä, mutta ihan parhaita jiroksia tekivät kaksi veljestä Plataniaksen ukkokuppilan naapurissa. Pitaleipä litistettiin sopivan lättänäksi rautaisella silitysraudalla painellen, lihavartaasta silpaistiin tirisevät possunlihasuikaleet ja sitten me kremidia tai horis kremidia siis sipulilla tai ilman, liha, tomaatit, ranskikset ja jogurtti kääräistiin littanan pitan sisään tötteröksi. Vuosien saatossa oli hauska seurata miten veljekset ensin avioituivat ja sitten hoitelivat tavernaansa koko perheen voimin isovanhemmista jälkikasvuunsa saakka. Aina hymyillen leveästi vaikka lämpöasteita olisi ollut lähemmäs neljääkymmentä ulkona ja varmasti viitisenkymmentä keittiössään.
Iraklionissa muuten pita jirokset olivat ihan erilaisia. Siellä pitatötteröön lisättiin lihapullasia tai lihapalasia. Kyproksella pita suvlakit ovat avattavia pitaleipäsiä, jonka sisälle sujautetaan suvlakivartaan lihapaloja tomaatin, kurkun ja sipulin kaveriksi. Lehtipersilja ja sitruuna kuuluvat tietysti kulttuuriin ja tähänkin ruoka-annokseen. Lisää makunystyröitä hivelevää makua saa lisäämällä tähän kaikkeen tahi-kastikkeen, joka kylläkin sitten nostaa uskomattoman edullisen ravintola-annoksen hintaa tuntuvasti. Larnakassa meidän perhe suuntaa pita-suvlakille keskiaikaisen linnakkeen naapurissa sijaitsevan moskeijan juurelle Finikoudes- rantabulevardilla tai GSZ-stadionin vierustalle kaupungin puiston läheisyydessä.
Pitakulttuuri nostaa veden kielelle olipa kyse turkkilaisesta tai kreikkalaisesta versiosta.
Kebab
Täällä kotikeittiössä ja pihagrillissä suvlakilihat leikataan possun ulkofiileestä tai kasslerista noin 4x3x3 senttimetrin paloiksi ja maustetaan oreganolla ennen vartaisiin seivästämistä.. Kypsien kökkäreiden päälle pirskotetaan sitruunamehua. Ihanalta entiseltä naapurilta/maailman parhaalta kaupantädiltä sain vinkin lihojen marinointiin ja ainekset oovat perikreikkalaisia kyllä:
Tätä marinaadia tullaan testaamaan ehdottomasti. Pitaleipiä on leivottu ihan itsekin tämmöisellä ohjeella.
Kommentit
Lähetä kommentti