Kyproslainen kyläsalaatti 28.7.
Auringon säteet herättelivät tänään jo kukonlaulun aikaan ja alakertaan kömmittyäni huomasin kellon olevan puoli kuusi. Olo kun oli aivan pirteä, niin eipä muuta kuin aamun askareisiin; kissalle murkinaa, kaneille voikukanlehtiä ja heinää pihapuskista. Kahvikin joutui tulelle ja sitten esille digitaaliset Hesari ja Ylen uutiset. Sunnuntaiaamuissa ja lomalla on parasta kiireettömyys, pitkään venyvät aamukahvit ja uutisvirrassa surffailu.
Tänään tosin tuntui jo heti herättyä lämmin ilmamassa verannan ovella vastassa - vähän niinkuin etelänmailla helteen kaapatessa syleilyynsä lentokoneen ovelta alkaen.
Aamukymmeneen mennessä oli jo mustaviinimarjat kerätty kissan puskiessa säärissä, kuntopyörällä 15 minuuttia poljettu, soutulaitteella soudeltu toinen vartti, suihkussa pyörähdetty. Kun lämpö oli noussut jo reilusti kahdenkymmenen asteen paremmalle puolelle, köllähdimme Viirun kanssa saunan terassilaudoille selällemme koivet seinälle (ihminen) tai pää ja etutassut itään ja takatassut länteen (kissajoogaa) ja katselimme pilvetöntä sinitaivasta, jossa pääskyset sirauttelivat liidellen ilmavirtauksissa.
Nyt iltapäivällä lämpömittari näyttää 31 astetta varjossa ja tänään onkin hyvä päivä tehdä kyproslaista salaattia, joka on kreikkalaisen horiatikin serkku - valmistustapa vain hieman poikkeaa tutusta jälkimmäisestä. Jostakin syystä meidän pienessä perheessämme valmistetaan aina suurperheannoksia, mutta voihan määriä taas jakaa kahdella tai jopa neljällä. Vihannekset huuhdellaan juoksevassa vedessä ja kuivataan.
viisi tomaattia, joista jokainen pilkotaan kahdeksaan-kahteentoista palaseen
puolikas kurkku, joka samoin pilkotaan pieniksi palasiksi
puolikas tai kokonainen sipuli hienon hienoksi silputtuna
siivu tai puolikas vihreää paprikaa pieneksi silputtuna (kyproslainen laittaisi siemenetkin salaatin sekaan)
kevät tai kesäkaalia/ jäävuorisalaattia/romainesalaattia/ruukkusalaattia
Sekaan voi lisätä oliiveja, fetakuutioita, keitettyä perunaa, persiljaa, yrttejä, lehtiselleriä (jota herra G lisäilisi muutenkin joka ruokaan) tai muuta omaa kasvisherkkua - sipulitkin aina satokauden mukaan kelta- puna tai kevätsipulia. Jos oikeen kyproslaiseksi haluaa heittäytyä, niin Kyproksen lomareissulla voi paikallisesta supermarketista etsiä säilykehyllyltä Kappári-nimellä etikkaliemeen säilöttyä piikikästä kasvia. Voipi olla, että kyseessä on kapris, mutta nyt syödäänkin kasvin varsi lehtineen ja piikkeineen eikä vaan kukkanuppusia. Paikalliset kerävät villikappária (kaprista) kivimuureilta, jonne se ujuttaa juurensa kivien halkeamiin, ja säilövät sitä kotona etikkaan.
Kaikki ainekset pilkotaan siis aika pieniksi (sentti kertaa sentti kertaa sentti) koska tarkoituksena on, että kasvikset ja öljykastike marinoivat toisensa ruokaisaksi herkuksi.
Kasvisten sekaan löräys neitsytoliiviöljyä, pari pirskausta (n. 2tl?) punaviinietikkaa tai vaihtoehtoisesti puolikkaan sitruunan mehu, suolaa maun mukaan (1tl?), ehkä ripaus mustapippuriakin. Sittenpä vaan koko helahoitoa sikinsokin sekoittelemaan ja vaalean maalaisleivän kanssa herkuttelemaan.
Kotimaassa lomaillessa voi tuoda kaukomaat lähelle murunen kerrallaan kotona kokkaillen tai etnisissä ruokapaikoissa ruokaillen.
Aamukymmeneen mennessä oli jo mustaviinimarjat kerätty kissan puskiessa säärissä, kuntopyörällä 15 minuuttia poljettu, soutulaitteella soudeltu toinen vartti, suihkussa pyörähdetty. Kun lämpö oli noussut jo reilusti kahdenkymmenen asteen paremmalle puolelle, köllähdimme Viirun kanssa saunan terassilaudoille selällemme koivet seinälle (ihminen) tai pää ja etutassut itään ja takatassut länteen (kissajoogaa) ja katselimme pilvetöntä sinitaivasta, jossa pääskyset sirauttelivat liidellen ilmavirtauksissa.
Nyt iltapäivällä lämpömittari näyttää 31 astetta varjossa ja tänään onkin hyvä päivä tehdä kyproslaista salaattia, joka on kreikkalaisen horiatikin serkku - valmistustapa vain hieman poikkeaa tutusta jälkimmäisestä. Jostakin syystä meidän pienessä perheessämme valmistetaan aina suurperheannoksia, mutta voihan määriä taas jakaa kahdella tai jopa neljällä. Vihannekset huuhdellaan juoksevassa vedessä ja kuivataan.
viisi tomaattia, joista jokainen pilkotaan kahdeksaan-kahteentoista palaseen
puolikas kurkku, joka samoin pilkotaan pieniksi palasiksi
puolikas tai kokonainen sipuli hienon hienoksi silputtuna
siivu tai puolikas vihreää paprikaa pieneksi silputtuna (kyproslainen laittaisi siemenetkin salaatin sekaan)
kevät tai kesäkaalia/ jäävuorisalaattia/romainesalaattia/ruukkusalaattia
Sekaan voi lisätä oliiveja, fetakuutioita, keitettyä perunaa, persiljaa, yrttejä, lehtiselleriä (jota herra G lisäilisi muutenkin joka ruokaan) tai muuta omaa kasvisherkkua - sipulitkin aina satokauden mukaan kelta- puna tai kevätsipulia. Jos oikeen kyproslaiseksi haluaa heittäytyä, niin Kyproksen lomareissulla voi paikallisesta supermarketista etsiä säilykehyllyltä Kappári-nimellä etikkaliemeen säilöttyä piikikästä kasvia. Voipi olla, että kyseessä on kapris, mutta nyt syödäänkin kasvin varsi lehtineen ja piikkeineen eikä vaan kukkanuppusia. Paikalliset kerävät villikappária (kaprista) kivimuureilta, jonne se ujuttaa juurensa kivien halkeamiin, ja säilövät sitä kotona etikkaan.
Kaikki ainekset pilkotaan siis aika pieniksi (sentti kertaa sentti kertaa sentti) koska tarkoituksena on, että kasvikset ja öljykastike marinoivat toisensa ruokaisaksi herkuksi.
Kasvisten sekaan löräys neitsytoliiviöljyä, pari pirskausta (n. 2tl?) punaviinietikkaa tai vaihtoehtoisesti puolikkaan sitruunan mehu, suolaa maun mukaan (1tl?), ehkä ripaus mustapippuriakin. Sittenpä vaan koko helahoitoa sikinsokin sekoittelemaan ja vaalean maalaisleivän kanssa herkuttelemaan.
Kotimaassa lomaillessa voi tuoda kaukomaat lähelle murunen kerrallaan kotona kokkaillen tai etnisissä ruokapaikoissa ruokaillen.
Kommentit
Lähetä kommentti