Savolais-kyproslaisia ruokia ja tunnelmia Länsi-Uudeltamaalta
Aivan niinkuin Mika Kaurismäen filmin Helsinki-Napoli - All Night Long tapahtumapaikkana ei ole Helsinki eikä Napolikaan, niin ei tätäkään tekstiä naputella Savon sydämessä eikä Kyproksen rantamilla, vaan pienessä kunnassa läntisellä Uudellamaalla.
Matalassa majassamme on kuitenkin kaikuja sekä savolaisesta että kyproslaisesta elämänmenosta ja keittiössä porisee sovellettuja välimerellisiä keitoksia kallavetisellä (tai joskus pelkästään vetisellä) tvistillä. Kotikielinämme ovat vanhempien savo ja kreikka sekä jälkikasvun eteläsuomalainen yleiskieli, joka tarvittaessa taipuu kumman tahansa vanhemman murteisiin riippuen siitä, lähestyykö juna puksutellen Mäntyharjua vai kaartaako lentokone kohti Mackenzien rantaa. Täytyy kylläkin ihmetellä, miten lapsestamme on tullut niinkin vastuullinen ja tasapainoinen:
Tunnetusti savolaisten huastellessa omiaan on vastuu aina kuulijalla, ja kreikkalaisiahan on kautta aikain pidetty vähän epäluotettavina tyyppeinä; Timeo danaos et dora ferentes, Virgiliuksen sanoin. Ei tainnut Paavalikaan pyhässä kirjassa kreikkalaisia kovin ylistää ja sitten on vielä Roberto Rastapopoulos Tintti-sarjakuvissa... ja se Kreikan ainainen eurovelka!
Muistaakseni Kaurismäen filmin perheellä porisi liedellä alituiseen pasta valmiina nautittavaksi. Meiltä jääkaapista peruselintarvikkeena löytyy aina sitruunoita. Sitruunaa tiristetään kalan ja lihan päälle, linssimuhennokseen sekä papusoppaan. Makean baklavan siirappiinkin sitruunaa tarvitaan ja tietysti avgolemoni-keittoon, jota syödään flunssan iskiessä, pääsiäisen juhlaruokana kanalla höystettynä (kun ei tee mieli lampaan sisäelimiä Suomesta hankkia) ja ihan muuten vaan. Kotipihalla olisi kätevä kasvattaa omaa sitruunapuuta, mutta täytyy vain paremman puutteessa muistella Ala-Lefkaran kylän sitruunapuita, joista tyttäremme kävi poimimassa isänsä synnyinkodin pihamaalta sitruunan suvlakien kyytipojaksi Panajotis-sedän grillatessa lihoja mangallissaan, öljytynnyrin puolikkaasta itsetehdyssä grillissä. Lienevät olleen sadan vuoden kieppeillä nekin sitruunapuut, jotka yhä tuottivat kirpeänraikkaita hedelmiä.
Oliivipuiden lisäksi juuri sitruunat ovat Kyprokselle tunnusomaisia kasveja. Lawrence Durrell kirjoitti brittikolonisaation viime metreistä kirjan "Bitter Lemons of Cyprus" ja George Dalaras laulaa Mikis Theodorakiksen säveltämässä Hrisoprasino Fillo-laulussa (kullanvihreä lehti) Kyproksen olevan sitruunoiden ja oliivien maa. Laulu on tehty kyproslaisen runoilijan sanoihin.
Kullanvihreä lehti
Kullanvihreä lehti-laulussa lehti aalloilla on lehdenmuotoinen Kyproksen saari. Lehti- aiheesta saakin oivan aasinsillan (kyproslaiset aasit ansaitsevat oman bloginsa) viiniköynnöksen lehtiin. Kreikan herkulliset viininlehtikääryleet eli dolmadekset ovat Kyproksella kupepia nimeltään. Täällä meidän uusmualaisessa kotikeittiössä noita herkkupötköjä tehdään oman pihan mustaviinimarjapensaan lehdistä. Viiniköynnöksen lehdet ovat isompia ja lehden lapa on leveämpi; on helpompi kääräistä kääryle valmiiksi käsiteltyihin kaupan isompiin viininlehtiin.
Tämmöisellä suurinpiirteisellä ohjeella tuli kuitenkin suipommista, pienemmistä mustaviinimarjan lehdistä oikein maittavia pökäleitä.
Lehtien käsittely:
Poimi pensaasta isoimmat ehjät lehdet. Pienempiä lehtiä voi myös laittaa käärimisvaiheessa rikkoutuneiden isompien lehtien kanssa limittäin.
Huuhtaise lehdet tarvittaessa ja ryöppää tai höyrytä nopeasti kiehuvalla vedellä, jotta lehdet olisivat helpommin käsiteltäviä.
Nosta reikäkauhalla tai omin sormin lehdenkannasta varovasti napaten oikoisenaan laakealle alustalle.
Ohjeessa käytettävä öljy voi olla esimerkiksi rypsi- tai maissiöljyä, mutta epäkreikkalaisesti ei mielellään kai nykysuositusten mukaan oliiviöljyä kypsennykseen karsinogeenien vuoksi. Kreikkalaiset emännät ja isännät kylläkin lotraisivat edelleen oliiviöljyllä; monella perheellä on omiakin puita ja käyttö-öljy sitä kautta omista oliiveista puristettu.
Täytetaikinaa tuli sen verran runsaasti, että parinkymmenen kääryleen lisukkeeksi oli pakko kovertaa kymmenen kevätkurpitsan palaa ja viitisen pihvitomaattia... Ehkäpä puolella täytemäärästä olisi tullut tarpeeksi sisältöä pariinkymmeneen kiärylään.
Täyte:
700 g sika-nauta jauhelihaa
n. 5 dl kanaliemessä keitettyä riisiä
1 sipuli hienoksi silputtuna
löräys tomaattimurskaa
teelusikallinen maustepippuria ja toinen tl suolaa
silputtua tuoretta iisoppia, mäkimeiramia, oreganoa, basilikaa, timjamia ja minttua
Näitä yrttejä sattui olemaan rivitalopihalla ruukussa, mutta oregano ja minttu ovat kreikkalaisten ruokien maustamisessa ainakin meillä yleisimmin käytössä.
Jauheliha sekoitetaan keitetyn riisin joukkoon samoin kuin kaikki muutkin mausteet lihamureketyyliin sekoitellen.
Laita täytettä noin teelusikallinen tai kaksi lehden leveimmälle tyvelle. Lehden päällispuoli (aurinkoa kohti pensaassa kurkottava puoli) on itseäsi kohti, eli suonikkaampi puoli pöydän pintaa vasten tässä vaiheessa.
Taittele lehteä jauhelihan ympärille ja samalla kääri lehdestä kääryle täytteen ympärille.
Asettele käärylät öljytyn vuoan pohjalle tiiviisti vierekkäin, lehden kärki käärylän alla, jottei käärylä aukea.
Pirskota käärylöiden päälle sitruunan mehua ja öljyä. Lisää vuoan pohjalle hieman vettä, jota voi sitten paistumisen edetessä lisätä, mikäli käärylät näyttävät kovin kuivakoilta. Vuoan päälle voi myös lisätä alumiinifolion kanneksi.
Uuniin paistumaan puoleksi tunniksi kahteensataan asteeseen, noin suurinpiirtein.
Nautiskella voi ihan pelkän jugurtin kera tai sitten tsatsikin säväyttämänä.
Matalassa majassamme on kuitenkin kaikuja sekä savolaisesta että kyproslaisesta elämänmenosta ja keittiössä porisee sovellettuja välimerellisiä keitoksia kallavetisellä (tai joskus pelkästään vetisellä) tvistillä. Kotikielinämme ovat vanhempien savo ja kreikka sekä jälkikasvun eteläsuomalainen yleiskieli, joka tarvittaessa taipuu kumman tahansa vanhemman murteisiin riippuen siitä, lähestyykö juna puksutellen Mäntyharjua vai kaartaako lentokone kohti Mackenzien rantaa. Täytyy kylläkin ihmetellä, miten lapsestamme on tullut niinkin vastuullinen ja tasapainoinen:
Tunnetusti savolaisten huastellessa omiaan on vastuu aina kuulijalla, ja kreikkalaisiahan on kautta aikain pidetty vähän epäluotettavina tyyppeinä; Timeo danaos et dora ferentes, Virgiliuksen sanoin. Ei tainnut Paavalikaan pyhässä kirjassa kreikkalaisia kovin ylistää ja sitten on vielä Roberto Rastapopoulos Tintti-sarjakuvissa... ja se Kreikan ainainen eurovelka!
Muistaakseni Kaurismäen filmin perheellä porisi liedellä alituiseen pasta valmiina nautittavaksi. Meiltä jääkaapista peruselintarvikkeena löytyy aina sitruunoita. Sitruunaa tiristetään kalan ja lihan päälle, linssimuhennokseen sekä papusoppaan. Makean baklavan siirappiinkin sitruunaa tarvitaan ja tietysti avgolemoni-keittoon, jota syödään flunssan iskiessä, pääsiäisen juhlaruokana kanalla höystettynä (kun ei tee mieli lampaan sisäelimiä Suomesta hankkia) ja ihan muuten vaan. Kotipihalla olisi kätevä kasvattaa omaa sitruunapuuta, mutta täytyy vain paremman puutteessa muistella Ala-Lefkaran kylän sitruunapuita, joista tyttäremme kävi poimimassa isänsä synnyinkodin pihamaalta sitruunan suvlakien kyytipojaksi Panajotis-sedän grillatessa lihoja mangallissaan, öljytynnyrin puolikkaasta itsetehdyssä grillissä. Lienevät olleen sadan vuoden kieppeillä nekin sitruunapuut, jotka yhä tuottivat kirpeänraikkaita hedelmiä.
Oliivipuiden lisäksi juuri sitruunat ovat Kyprokselle tunnusomaisia kasveja. Lawrence Durrell kirjoitti brittikolonisaation viime metreistä kirjan "Bitter Lemons of Cyprus" ja George Dalaras laulaa Mikis Theodorakiksen säveltämässä Hrisoprasino Fillo-laulussa (kullanvihreä lehti) Kyproksen olevan sitruunoiden ja oliivien maa. Laulu on tehty kyproslaisen runoilijan sanoihin.
Kullanvihreä lehti
Kullanvihreä lehti-laulussa lehti aalloilla on lehdenmuotoinen Kyproksen saari. Lehti- aiheesta saakin oivan aasinsillan (kyproslaiset aasit ansaitsevat oman bloginsa) viiniköynnöksen lehtiin. Kreikan herkulliset viininlehtikääryleet eli dolmadekset ovat Kyproksella kupepia nimeltään. Täällä meidän uusmualaisessa kotikeittiössä noita herkkupötköjä tehdään oman pihan mustaviinimarjapensaan lehdistä. Viiniköynnöksen lehdet ovat isompia ja lehden lapa on leveämpi; on helpompi kääräistä kääryle valmiiksi käsiteltyihin kaupan isompiin viininlehtiin.
Tämmöisellä suurinpiirteisellä ohjeella tuli kuitenkin suipommista, pienemmistä mustaviinimarjan lehdistä oikein maittavia pökäleitä.
Lehtien käsittely:
Poimi pensaasta isoimmat ehjät lehdet. Pienempiä lehtiä voi myös laittaa käärimisvaiheessa rikkoutuneiden isompien lehtien kanssa limittäin.
Huuhtaise lehdet tarvittaessa ja ryöppää tai höyrytä nopeasti kiehuvalla vedellä, jotta lehdet olisivat helpommin käsiteltäviä.
Nosta reikäkauhalla tai omin sormin lehdenkannasta varovasti napaten oikoisenaan laakealle alustalle.
Ohjeessa käytettävä öljy voi olla esimerkiksi rypsi- tai maissiöljyä, mutta epäkreikkalaisesti ei mielellään kai nykysuositusten mukaan oliiviöljyä kypsennykseen karsinogeenien vuoksi. Kreikkalaiset emännät ja isännät kylläkin lotraisivat edelleen oliiviöljyllä; monella perheellä on omiakin puita ja käyttö-öljy sitä kautta omista oliiveista puristettu.
Täytetaikinaa tuli sen verran runsaasti, että parinkymmenen kääryleen lisukkeeksi oli pakko kovertaa kymmenen kevätkurpitsan palaa ja viitisen pihvitomaattia... Ehkäpä puolella täytemäärästä olisi tullut tarpeeksi sisältöä pariinkymmeneen kiärylään.
Täyte:
700 g sika-nauta jauhelihaa
n. 5 dl kanaliemessä keitettyä riisiä
1 sipuli hienoksi silputtuna
löräys tomaattimurskaa
teelusikallinen maustepippuria ja toinen tl suolaa
silputtua tuoretta iisoppia, mäkimeiramia, oreganoa, basilikaa, timjamia ja minttua
Näitä yrttejä sattui olemaan rivitalopihalla ruukussa, mutta oregano ja minttu ovat kreikkalaisten ruokien maustamisessa ainakin meillä yleisimmin käytössä.
Jauheliha sekoitetaan keitetyn riisin joukkoon samoin kuin kaikki muutkin mausteet lihamureketyyliin sekoitellen.
Laita täytettä noin teelusikallinen tai kaksi lehden leveimmälle tyvelle. Lehden päällispuoli (aurinkoa kohti pensaassa kurkottava puoli) on itseäsi kohti, eli suonikkaampi puoli pöydän pintaa vasten tässä vaiheessa.
Taittele lehteä jauhelihan ympärille ja samalla kääri lehdestä kääryle täytteen ympärille.
Asettele käärylät öljytyn vuoan pohjalle tiiviisti vierekkäin, lehden kärki käärylän alla, jottei käärylä aukea.
Pirskota käärylöiden päälle sitruunan mehua ja öljyä. Lisää vuoan pohjalle hieman vettä, jota voi sitten paistumisen edetessä lisätä, mikäli käärylät näyttävät kovin kuivakoilta. Vuoan päälle voi myös lisätä alumiinifolion kanneksi.
Uuniin paistumaan puoleksi tunniksi kahteensataan asteeseen, noin suurinpiirtein.
Nautiskella voi ihan pelkän jugurtin kera tai sitten tsatsikin säväyttämänä.
Kommentit
Lähetä kommentti