Jääkaapin tyhjennys
Nyt on ollut niin työntäyteiset kaksi päivää, että millään ei ole kerennyt naputtelemaan tekstiä. Ajattelin jo laittaa kylän fb-sivuille ilmoituksen, että pestattavissa olisi taloudenhoitaja kesäkaudeksi. Tämä Muija Höppänen voisi hoitaa myös perheen lapsia, jos nämä leikkivät pentuaitauksessa kiltisti omia leikkejään tai pelailevat hiljaa kännyköillään eivätkä estä huushollaamista keittiössä. Vaihtoehtoisesti lapset voisivat osallistua sous-cheffeinä taloustöihin. Kesätyö kylläkin olisi tyssännyt alkuunsa, kun päästiin jo livahtamaan tänne elokuun puolelle. Ensikesänä sitten uusi yritys ja tässä olisi jo CV ja ansioluettelo valmiina:
Aamulla herätys klo 7 ja pikaisen aamukahvin ja uutiskatsauksen jälkeen punaviinimarjapöheikköön taas tarkistamaan marjojen kypsyysaste. Ja tulihan tuolta saalista jopa 7 litraa. Yksi punaviinipuska meillä tarjoaa parin kolmenkin kymmenen litran sadon, kun taas mustaviinimarjapuska ehkä kaksi tai kolme litraa kesässä. Mustaviinimarjapensas uhraakin sitten lehtensä ruoka- ja juomakokeiluihin sekä kanien appeeksi oksansakin.
Puskasta pyyhällettiin etsimään lyijykynää ja kirjoittamaan ostoslistaa suureen kaupunkiin autoa huollattamaan lähtevälle herra G:lle. Vähänkin eksoottisemmat ruoka-aineet on paras hankkia sitistä. Illalla oli otettu pakkasesta 750g mötikkä sikanautaa sulamaan jääkaapin puolelle (taas unohtui ennen pakastamista pätkiä liha pieniin annoksiin pakastettavaksi ja tarpeen mukaan käytettäväksi) ja nyt sitä täytyi ryhtyä käsittelemään. Puolet pyöräytettäisiin lihapulliksi ja toisesta puolikkaasta muotoutuisi spagettikastike seuraavan päivän nälän hetkelle.
Asiasta kymmenenteen sana jääkaappi kuulostaa melkein samalta kuin kreikan j´agapi - kun esimerkiksi lauletaan "rakkaudelle". Joskus seitsemänkymmentäluvulla oli kreikan euroviisukappaleena laulu, jossa laitettiin monoja kaappiin.... vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ymmärsin että laulun aiheena olikin vain rakkaus - mono agapi.
Takaisin asiaan. Lihapulliin tuli lihaa siis noin 375 grammaa. Pätkäisin paketin silmämääräisesti puoliksi (jauhelihan ollessa hieman kohmeista tämä käy napakalla kämmenen ulkosyrjän karate iskulla parhaiten).
Ensin kulhoon neljä ruokalusikallista korppujauhoja ja kaksi desilitraa vettä. Saavat turvota hetken, ennen kuin lisätään joukkoon yksi kananmuna, puolikas hienoksi silputtua sipulia, mustapippuria ripaus ja yksi teelusikallinen suolaa, vielä liraus maissiöljyä. Vaivataan tämä kaikki jauhelihan kanssa taikinaksi ja pyöräytellään taikinasta pieniä palloja uunipellille leivinpaperin päälle. Uuni onkin jo kuumunut 225 asteiseksi ja lihapullerot saavat paistua uunin keskiosassa 20-30 minuuttia. Uudet perunat pestään juuresharjalla hyvin ja laitetaan kiehuilemaan kuplivaan veteen noin 20 minuutiksi tai kunnes haarukka uppoaa perunan pintaan helposti. Syödään kuorineen, koska niin on Vilttitossun ja Heinähatun perunantutkija-isäkin opettanut: heti kuoren alla on perunan tärkeimmät ravintoaineet ja vitamiinit. Nyt kun on tarjolla terveellistä pottua, ei salaattia tarvitse hienosäätää muuten, kuin pilkommalla tomaattia, kurkkua ja kaalia valmiiksi jokaisen syöjän lautaselle (pientä kasvisten pakkosyöttöä voi suorittaa silloin tällöin).
Samoilla valmiiksi lämpimillä levyilla ruskistetaan jauheliha ja kuulotetaan toinen puolikas sipulista tutun tomaattikastikkeen pohjaksi seuraavaa päivää varten.
Tämän kokkaustuokion käännyttyä syömäpuolelle olikin kello jo puoli kaksi. Sohva kutsui puoleensa ja silmätkin alkoivat lurpsahdella kiinni. Iltapäivällä hyvissä ajoin ennen kahvittelua murustelin syömättä jääneet wilhelmiinat parin digestivekeksin kanssa torttupohjaksi. Keksimurua tuli noin viisi desiä ja sulatetun 50gr margariinin kanssa sekoitettuna siitä sai melko perinteisen pohjan leivinpaperilla vuorattuun irtovuokaan. Muruseosta kannattaa painella myös vuoan reunoille.
Juustokakku kyhättiinkin sitten rippeistä. Melkein lopputulosta pitäisi lentää syömään Uuteen-Seelantiin vai missä Tyynellämerellä päivämääräraja Suomeen nähden kulkeekaan. Tai jos tämä ajatusmalli meni takaperoisesti, niin entäs tämä: tulevaisuudessa avaruusmatkailua kannattaa kohdentaa ruokahävikin välttämiseksi Venukseen, kun siellä yksi päivä on 243 Maan vuorokautta.
Tuorejuustoa löytyi jääkaapista yksi paketti ja kondensoitua maitoa yksi, niistä vatkaamalla hunajalusikallisen, yhden sitruunan mehun, sitruunankuoriraasteen, kahden munan ja neljän keltuaisen kanssa saadaankin keksipohjalle täyte. Uuniin sitten vaan 175 asteeseen 25-40 minuutiksi. Meillä on uuni sen verran hyytynyt, että kaikkea pitää paistaa ohjearvoja pitempään...
Juustokakun päälle sopisi erinomaisesti vadelmahillo tuoreista marjoista, mutta meillä kun oli valmiiksi poimittunna noita punaherukoita, niin hillo tulikin niistä.
Punaherukkahillo
Marjojen painotaulukko
Jaksoin perata punaherukoita puoli litraa eli kun yksi litra herukoita painaa 500 grammaa, niin käsillä oli siis taas neljäsosa alkuperäisestä ohjeesta - ei kuin vaan neljällä jakamaan kaikki reseptin aineosat.
Seuraavaksi piti kaivella ähisten ja pölystä aivastellen komuutin kauimmaisinta nurkkaa ja onkia esiin Mehumaija, arvokkain perintöesine ja muisto edesmenneestä tädistä. Kerran tai pari kesässä tätä kattilasarjaa tarvitaan takuuvarmasti, mutta pitäisipä opetella käyttämään sitä useamminkin kasvisten höyryttämiseen esimerkiksi. Punaviinimarjamehun keitto ja pullotus on yleensä tapahtunut koulun alkamisen aikoihin, mutta nytpä ollaankin jopa pari viikkoa etuajassa! Samassa hötäkässä laitettiin alulle Louhisaaren juoma, jonka paras resepti taitaa löytyä Martoilta.
Louhisaaren juoma
Kylläpä jo kahvi maistui. Samalla piti heittää töppöset kohti kattoa hetkeksi. Tämä liike on päinvastainen kuin korkkarit kattoon - liikesarja.
Mutta sitten alkoi kihelmöidä mielessä mustikkametsä ja ajatus siitä, että talven tuorepuuroihin tarvitaan vielä ainakin kolme turkkilaismiehen jugurttimitallista mustikoita. Takarenkaaseen piti ajomatkan aikana pumpata ilmaa vain kolme kertaa ja perille päästiin tutun metsän siimekseen täyttämään mustikoilla ja ahomansikoilla turkkilaisjugurttipurkki - luulisin sen vetävän noin 1,5 litraa marjoja. Kaksi tuntia tuli metsäreissulla huilailtua ja eri asennoissa venyteltyä, mutta mikäpä oli luonnossa oleskellessa kun kotona odotti valmis ruoka ja kahvinsärvin. Ihan tuli mieleen tarina Larnakalaisesta nuoresta miehestä, joka haeskeli töitä ravintolasta. Ravintolan omistaja olisikin ollut mielellään pestaamassa apuväkeä töihin ja esitteli työnhakijalle työtehtäviä: aamulla silität pöytäliinat ja katat pöytiin valmiiksi lasit ja ruokailuvälineet ja sitten voit istahtaa kupilliselle kahvia. Lounasaikaan kyselet ruokailijoiden toiveita ja tarjoilet heille ensin juomat ja sitten alkuruoat ja lopulta pääruoan. Sitten saat istahtaa tupakille. Korjaa astiat pöydiltä ja siisti pöytä uusia asiakkaita varten. Lounaalle istahdetaan kyökin puolelle. Kun olet tiskannut ja kuivannut astiat, voit taas leputtaa jalkojasi ja istua alas ennen kuin luuttuat terassin lattiat. Nuori mies kiitti työtarjouksesta, mutta totesi ettei tämä työ sovikaan hänelle; liian paljon on tuota istuskelua hänen makuunsa.
Tosiasiassa yllä olikin kerrattuna kahden päivän työt ja touhut. Kotityöt ovat mukavaa ajanvietettä ja hyötyliikunnan lähde, kun ei ole kiirettä eikä sitä "oikeaa" palkkatyötä hoidettavana ensin puolet päivästä. Aikoinaan sairaan lapsen kanssa kotona sai tuntea, miten oman lapsen hoito oli yhteiskunnasta/työnantajasta arvotonta työtä, josta piti kiirehtiä omaa palkkatyötä hoitamaan niin pian kuin mahdollista. Joko piti lapsi viedä puolikuntoisena häpeillen hoitopaikkaan tai palkata lasta hoitamaan joku ulkopuolinen, jonka työpanos olisi taas palkittavaa ja arvostettua. Samoin kotitöistä saisi arvoistaan korvausta ja arvostusta työskentelemällä sisäkkönä tai taloudenhoitajana ulkopuoliselle taholle - nyt palkinto tulee siitä, että kotiruoka on edullista ja näyttää hyvin kotiväelle ja kavereille maistuvan. Arvokas asia ja iso kiitoshan sekin on.
Ensi kesänä kuitenkin ryhdyn heti kesäkuun alusta taloudenhoitajan työpaikkahakemuksia rustailemmaan! Sitten saan kerralla maisemanvaihdoksen loman ajaksi, hyötyliikuntaa, luovaa ajanvietettä ja vielä palkkaa hauskasta työstä (jos siis joku ensin vastaa ilmoitukseeni...)
Aamulla herätys klo 7 ja pikaisen aamukahvin ja uutiskatsauksen jälkeen punaviinimarjapöheikköön taas tarkistamaan marjojen kypsyysaste. Ja tulihan tuolta saalista jopa 7 litraa. Yksi punaviinipuska meillä tarjoaa parin kolmenkin kymmenen litran sadon, kun taas mustaviinimarjapuska ehkä kaksi tai kolme litraa kesässä. Mustaviinimarjapensas uhraakin sitten lehtensä ruoka- ja juomakokeiluihin sekä kanien appeeksi oksansakin.
Puskasta pyyhällettiin etsimään lyijykynää ja kirjoittamaan ostoslistaa suureen kaupunkiin autoa huollattamaan lähtevälle herra G:lle. Vähänkin eksoottisemmat ruoka-aineet on paras hankkia sitistä. Illalla oli otettu pakkasesta 750g mötikkä sikanautaa sulamaan jääkaapin puolelle (taas unohtui ennen pakastamista pätkiä liha pieniin annoksiin pakastettavaksi ja tarpeen mukaan käytettäväksi) ja nyt sitä täytyi ryhtyä käsittelemään. Puolet pyöräytettäisiin lihapulliksi ja toisesta puolikkaasta muotoutuisi spagettikastike seuraavan päivän nälän hetkelle.
Asiasta kymmenenteen sana jääkaappi kuulostaa melkein samalta kuin kreikan j´agapi - kun esimerkiksi lauletaan "rakkaudelle". Joskus seitsemänkymmentäluvulla oli kreikan euroviisukappaleena laulu, jossa laitettiin monoja kaappiin.... vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ymmärsin että laulun aiheena olikin vain rakkaus - mono agapi.
Takaisin asiaan. Lihapulliin tuli lihaa siis noin 375 grammaa. Pätkäisin paketin silmämääräisesti puoliksi (jauhelihan ollessa hieman kohmeista tämä käy napakalla kämmenen ulkosyrjän karate iskulla parhaiten).
Ensin kulhoon neljä ruokalusikallista korppujauhoja ja kaksi desilitraa vettä. Saavat turvota hetken, ennen kuin lisätään joukkoon yksi kananmuna, puolikas hienoksi silputtua sipulia, mustapippuria ripaus ja yksi teelusikallinen suolaa, vielä liraus maissiöljyä. Vaivataan tämä kaikki jauhelihan kanssa taikinaksi ja pyöräytellään taikinasta pieniä palloja uunipellille leivinpaperin päälle. Uuni onkin jo kuumunut 225 asteiseksi ja lihapullerot saavat paistua uunin keskiosassa 20-30 minuuttia. Uudet perunat pestään juuresharjalla hyvin ja laitetaan kiehuilemaan kuplivaan veteen noin 20 minuutiksi tai kunnes haarukka uppoaa perunan pintaan helposti. Syödään kuorineen, koska niin on Vilttitossun ja Heinähatun perunantutkija-isäkin opettanut: heti kuoren alla on perunan tärkeimmät ravintoaineet ja vitamiinit. Nyt kun on tarjolla terveellistä pottua, ei salaattia tarvitse hienosäätää muuten, kuin pilkommalla tomaattia, kurkkua ja kaalia valmiiksi jokaisen syöjän lautaselle (pientä kasvisten pakkosyöttöä voi suorittaa silloin tällöin).
Samoilla valmiiksi lämpimillä levyilla ruskistetaan jauheliha ja kuulotetaan toinen puolikas sipulista tutun tomaattikastikkeen pohjaksi seuraavaa päivää varten.
Tämän kokkaustuokion käännyttyä syömäpuolelle olikin kello jo puoli kaksi. Sohva kutsui puoleensa ja silmätkin alkoivat lurpsahdella kiinni. Iltapäivällä hyvissä ajoin ennen kahvittelua murustelin syömättä jääneet wilhelmiinat parin digestivekeksin kanssa torttupohjaksi. Keksimurua tuli noin viisi desiä ja sulatetun 50gr margariinin kanssa sekoitettuna siitä sai melko perinteisen pohjan leivinpaperilla vuorattuun irtovuokaan. Muruseosta kannattaa painella myös vuoan reunoille.
Juustokakku kyhättiinkin sitten rippeistä. Melkein lopputulosta pitäisi lentää syömään Uuteen-Seelantiin vai missä Tyynellämerellä päivämääräraja Suomeen nähden kulkeekaan. Tai jos tämä ajatusmalli meni takaperoisesti, niin entäs tämä: tulevaisuudessa avaruusmatkailua kannattaa kohdentaa ruokahävikin välttämiseksi Venukseen, kun siellä yksi päivä on 243 Maan vuorokautta.
Tuorejuustoa löytyi jääkaapista yksi paketti ja kondensoitua maitoa yksi, niistä vatkaamalla hunajalusikallisen, yhden sitruunan mehun, sitruunankuoriraasteen, kahden munan ja neljän keltuaisen kanssa saadaankin keksipohjalle täyte. Uuniin sitten vaan 175 asteeseen 25-40 minuutiksi. Meillä on uuni sen verran hyytynyt, että kaikkea pitää paistaa ohjearvoja pitempään...
Juustokakun päälle sopisi erinomaisesti vadelmahillo tuoreista marjoista, mutta meillä kun oli valmiiksi poimittunna noita punaherukoita, niin hillo tulikin niistä.
Punaherukkahillo
Marjojen painotaulukko
Jaksoin perata punaherukoita puoli litraa eli kun yksi litra herukoita painaa 500 grammaa, niin käsillä oli siis taas neljäsosa alkuperäisestä ohjeesta - ei kuin vaan neljällä jakamaan kaikki reseptin aineosat.
Louhisaaren juoma
Kylläpä jo kahvi maistui. Samalla piti heittää töppöset kohti kattoa hetkeksi. Tämä liike on päinvastainen kuin korkkarit kattoon - liikesarja.
Mutta sitten alkoi kihelmöidä mielessä mustikkametsä ja ajatus siitä, että talven tuorepuuroihin tarvitaan vielä ainakin kolme turkkilaismiehen jugurttimitallista mustikoita. Takarenkaaseen piti ajomatkan aikana pumpata ilmaa vain kolme kertaa ja perille päästiin tutun metsän siimekseen täyttämään mustikoilla ja ahomansikoilla turkkilaisjugurttipurkki - luulisin sen vetävän noin 1,5 litraa marjoja. Kaksi tuntia tuli metsäreissulla huilailtua ja eri asennoissa venyteltyä, mutta mikäpä oli luonnossa oleskellessa kun kotona odotti valmis ruoka ja kahvinsärvin. Ihan tuli mieleen tarina Larnakalaisesta nuoresta miehestä, joka haeskeli töitä ravintolasta. Ravintolan omistaja olisikin ollut mielellään pestaamassa apuväkeä töihin ja esitteli työnhakijalle työtehtäviä: aamulla silität pöytäliinat ja katat pöytiin valmiiksi lasit ja ruokailuvälineet ja sitten voit istahtaa kupilliselle kahvia. Lounasaikaan kyselet ruokailijoiden toiveita ja tarjoilet heille ensin juomat ja sitten alkuruoat ja lopulta pääruoan. Sitten saat istahtaa tupakille. Korjaa astiat pöydiltä ja siisti pöytä uusia asiakkaita varten. Lounaalle istahdetaan kyökin puolelle. Kun olet tiskannut ja kuivannut astiat, voit taas leputtaa jalkojasi ja istua alas ennen kuin luuttuat terassin lattiat. Nuori mies kiitti työtarjouksesta, mutta totesi ettei tämä työ sovikaan hänelle; liian paljon on tuota istuskelua hänen makuunsa.
Tosiasiassa yllä olikin kerrattuna kahden päivän työt ja touhut. Kotityöt ovat mukavaa ajanvietettä ja hyötyliikunnan lähde, kun ei ole kiirettä eikä sitä "oikeaa" palkkatyötä hoidettavana ensin puolet päivästä. Aikoinaan sairaan lapsen kanssa kotona sai tuntea, miten oman lapsen hoito oli yhteiskunnasta/työnantajasta arvotonta työtä, josta piti kiirehtiä omaa palkkatyötä hoitamaan niin pian kuin mahdollista. Joko piti lapsi viedä puolikuntoisena häpeillen hoitopaikkaan tai palkata lasta hoitamaan joku ulkopuolinen, jonka työpanos olisi taas palkittavaa ja arvostettua. Samoin kotitöistä saisi arvoistaan korvausta ja arvostusta työskentelemällä sisäkkönä tai taloudenhoitajana ulkopuoliselle taholle - nyt palkinto tulee siitä, että kotiruoka on edullista ja näyttää hyvin kotiväelle ja kavereille maistuvan. Arvokas asia ja iso kiitoshan sekin on.
Ensi kesänä kuitenkin ryhdyn heti kesäkuun alusta taloudenhoitajan työpaikkahakemuksia rustailemmaan! Sitten saan kerralla maisemanvaihdoksen loman ajaksi, hyötyliikuntaa, luovaa ajanvietettä ja vielä palkkaa hauskasta työstä (jos siis joku ensin vastaa ilmoitukseeni...)
Kommentit
Lähetä kommentti