Spagetti Bolognese
Bolognan pormestari on sanonut - lehtitietojen mukaan - ettei mitään bolognese-kastiketta ole olemassakaan. Bolognassa tehdään pastan lisukkeeksi oikea ragu, sitä maistelimme Bolognassa opintoreissulla syksyllä 2017 tyttöjen kanssa. Meidän keittiössä kylläkin porisee nimenommaan bolognese tai olkoon sitten tomaattisipulijauhelihapastakastikesörsselströmps, jos pasta bolognese on liian halventava nimitys. Ainekset on ihankin samat kuin ragussa, mutta kastike vaan tomaattisempaa ja nesteytetympää... Tositosi pitkään minäkin äitini opeilla tein spagetin ja pottujen seuraksi jauhelihakastikkeen vehnäjauhosuuruksella, jauhelihalla ja sipulilla - tehhäänpäs tytöt hurrausta, oli hihkaissut Kuopion tyttölyseon (nykyisen Kallaveden lukion) köksänlehtori neljäkymmentäluvun alussa, ja samaa hurrausta tehtiin pieteetillä vielä seuraavalle vuosituhannelle saakka perheemme piirissä. Sitten herra G alkoi nikotella, että valkoisia jauhoja kastikkeessa ja jauhoistahan se on spagettikin tehty, mitäs tämä tämmöinen on? Hänen oma todellinen ragunsa oli taas niin öljystä tirisevää, että sitä piti kehitellä eteenpäin terveellisemmäksi ja riittoisammaksi myös, kun ruokapöytään istui useampi (suur)syömäri.
Internetistä löytyy herkullisia ohjeita pilvin pimein, mutta joskus täytyy turvautua perinteisiin resepteihin. Otetaanhan Maijakeittäät esille, oli neuvottu Kuopion Tyttölyseon köksäntunnilla, mutta Maija keittää kotona taitaa olla hieman uudempi painos samoista ohjeista.

Nuorison suursuosikki meilläpäin on spagetti, joka on keitetty kana(tai kasvis)liemellä maustetussa keitinvedessä. Lisukkeeksi 400g jauhelihaa ruskistettuna paistokasarissa
ruokalusikallisessa rypsi/maissi/auringonkukka öljyä
yksi hienoksi silputtu sipuli sekaan kuullottumaan
1-2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl mustapippuria ja 1 tl suolaa
löräys ketsuppia ja kupillinen spagettien keitinlientä
500g tomaattimurskaa
Keitellään kokoon n. 20 minuuttia kannen alla.
Jos kastikkeeseen haluaa kreikkalaista makutuntumaa, voi sekaan ripotella vielä kanelia, kun sitähän lisätään kreikkalaisiin ruokiin muunmuassa mussakkaan ja stifadonkin sekaan makua antamaan.. Spagetti bolognesen päälle raastetaan mitä vain jääkaapista löytyvää juustoa tai hallumia. Hallumi käy myös sellaisenaan keitetyn spagetin päälle, valkoviinilasillisen särpimeksi.
Kuumana kesäpäivänä tai muutenkin halutessaan "keventää" ruokavaliotaan saarelaiset sukulaisemme lohkovat pöytään vesimelonia ja hallumia vaalean kyproslaisen maalaisleivän kanssa tarjolle. Hallumi taitaa olla kylläkin aika tuhtia tavaraa ja rasvaprosentteja piisaa. Herkullista kyproslainen hallumi on myös grillattuna tai paistinpannulla öljytilkassa paistettuna.
Eräskin hauska makumuisto pastaan ja italialaisiin liittyen tapahtui 1990-luvulla Dijonin kesässä, kun italialaiset opiskelukaverimme kutsuivat meitä muita spagettibileisiin kesäyliopiston kampuksella. Jollakulla oli opiskelija-asunnossaan oikein sähköhella, niin että iso kattilallinen pastaa saatiin liedelle porisemaan. Illasta kuhistiin kampuksella jo etukäteen ja italialaiskurssitoverimme tekivät innolla järjestelyjä...erään italialaistytön kämpillä oli lopulta tarjolla pastaa al dente ja juustoa sekä valkoviiniä. Minun olisi niin tehnyt mieli kysyä että Est-ce gue Vous avez oublie quelque chose? Peut-être? Missä on soossi? Onneksi kuitenkin hillitsin itseni, enkä paljastanut olevani maalaistollo, joka jäi kaipaamaan äitin hurrausta spagetin lisukkeeksi. Vielä seuraavana päivänäkin ymmärsin kehua pastaelämystä täydelliseksi: pasta oli juuri sopivan kypsää, olen samaa mieltä ja kyllä oli juuston ja viinin yhteispeli ihan perfetto. Mitähän Battista-ystävämme tai Berlusconi tykkäisi Pasta Hurrauksesta?
Tänään on helteinen päivä ja asteita varjossa jopa 24. Ihana on kuitenkin istua tässä ulkona naputtelemassa tekstiä solisevan veden äärellä varjossa paviljongin alla tuulen viehkosti leyhytellessä paviljongin verhoja. Iltavalaistus tulee aurinkokennoista - kanit eivät ole vielä niihin yltäneet mutustelemaan...

Soliseva lähde
Internetistä löytyy herkullisia ohjeita pilvin pimein, mutta joskus täytyy turvautua perinteisiin resepteihin. Otetaanhan Maijakeittäät esille, oli neuvottu Kuopion Tyttölyseon köksäntunnilla, mutta Maija keittää kotona taitaa olla hieman uudempi painos samoista ohjeista.

Nuorison suursuosikki meilläpäin on spagetti, joka on keitetty kana(tai kasvis)liemellä maustetussa keitinvedessä. Lisukkeeksi 400g jauhelihaa ruskistettuna paistokasarissa
ruokalusikallisessa rypsi/maissi/auringonkukka öljyä
yksi hienoksi silputtu sipuli sekaan kuullottumaan
1-2 valkosipulinkynttä murskattuna
1 tl mustapippuria ja 1 tl suolaa
löräys ketsuppia ja kupillinen spagettien keitinlientä
500g tomaattimurskaa
Keitellään kokoon n. 20 minuuttia kannen alla.
Jos kastikkeeseen haluaa kreikkalaista makutuntumaa, voi sekaan ripotella vielä kanelia, kun sitähän lisätään kreikkalaisiin ruokiin muunmuassa mussakkaan ja stifadonkin sekaan makua antamaan.. Spagetti bolognesen päälle raastetaan mitä vain jääkaapista löytyvää juustoa tai hallumia. Hallumi käy myös sellaisenaan keitetyn spagetin päälle, valkoviinilasillisen särpimeksi.
Kuumana kesäpäivänä tai muutenkin halutessaan "keventää" ruokavaliotaan saarelaiset sukulaisemme lohkovat pöytään vesimelonia ja hallumia vaalean kyproslaisen maalaisleivän kanssa tarjolle. Hallumi taitaa olla kylläkin aika tuhtia tavaraa ja rasvaprosentteja piisaa. Herkullista kyproslainen hallumi on myös grillattuna tai paistinpannulla öljytilkassa paistettuna.
Eräskin hauska makumuisto pastaan ja italialaisiin liittyen tapahtui 1990-luvulla Dijonin kesässä, kun italialaiset opiskelukaverimme kutsuivat meitä muita spagettibileisiin kesäyliopiston kampuksella. Jollakulla oli opiskelija-asunnossaan oikein sähköhella, niin että iso kattilallinen pastaa saatiin liedelle porisemaan. Illasta kuhistiin kampuksella jo etukäteen ja italialaiskurssitoverimme tekivät innolla järjestelyjä...erään italialaistytön kämpillä oli lopulta tarjolla pastaa al dente ja juustoa sekä valkoviiniä. Minun olisi niin tehnyt mieli kysyä että Est-ce gue Vous avez oublie quelque chose? Peut-être? Missä on soossi? Onneksi kuitenkin hillitsin itseni, enkä paljastanut olevani maalaistollo, joka jäi kaipaamaan äitin hurrausta spagetin lisukkeeksi. Vielä seuraavana päivänäkin ymmärsin kehua pastaelämystä täydelliseksi: pasta oli juuri sopivan kypsää, olen samaa mieltä ja kyllä oli juuston ja viinin yhteispeli ihan perfetto. Mitähän Battista-ystävämme tai Berlusconi tykkäisi Pasta Hurrauksesta?
Tänään on helteinen päivä ja asteita varjossa jopa 24. Ihana on kuitenkin istua tässä ulkona naputtelemassa tekstiä solisevan veden äärellä varjossa paviljongin alla tuulen viehkosti leyhytellessä paviljongin verhoja. Iltavalaistus tulee aurinkokennoista - kanit eivät ole vielä niihin yltäneet mutustelemaan...


Soliseva lähde
Kommentit
Lähetä kommentti